keskiviikko, 8. helmikuu 2017

Erilainen

Jokin aika sitten mennessäni nukkumaan mieleni oli levoton enkä millään saanut unenpäästä kiinni. Aloin ajatella, kuinka erilaista elämäni olisi ollut ja olisi nytkin tällä hetkellä, mikäli minulla olisi ollut rohkeutta seurata ja toteuttaa unelmiani. Ajattelin, että olisin onnellisempi ihmisenä. Olin varma siitä, että elämäni olisi ollut upeaa. Olisin onnellisempi ihmisenä.

Kaiken tämän ajattelin, vaikk'ei elämässäni ole mitään vikaa juuri nyt. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Ajattelin, että elämäni olisi ollut täynnä jännittäviä ja kertomisenarvoisia tarinoita. Olisin erilainen, elämäni olisi erilaista. Jospa vain juureni olisivat olleet erilaiset. Huomaatteko? Avainsanana erilainen.  

Sitten ymmärsin...

Miksi minä pakenen itseäni näillä ajatuksillani? Miksi en voi vain olla onnellinen ja tyytyväinen siitä, millainen olen ihmisenä? Miksi minun pitäisi olla jotenkin erilainen? Olenko todellakin niin täynnä enemmän tai vähemmän piilevää itsevihaa, että haluan olla totaalisen erilainen ihminen, jolla on totaalisen erilainen elämä? Kauhistuttava ajatus! En vaihtaisi elämääni mihinkään, sillä rakastan perhettäni ja ystäviäni. 

Mistä tämänkaltaiset ajatukset kumpuavat? Mielemme ei ole koskaan tyytyväinen. Mielemme haluaa aina jotain erilaista, jotain enemmän tai jotain parempaa. Mielen perustoiminto on luoda ajatuksia. Mieli vihaa pysähtyneisyyttä, rauhaa ja tyyneyttä. Tyyneys ja mielenrauha on kuitenkin se mitä todellinen itsemme halajaa. Mieli ja todellinen itsemme haluavat erilaista. Se on ihmisyyden perimmäinen ristiriita.  

 

tiistai, 7. helmikuu 2017

Hyväksyntä

Ashtangajoogaa voi opiskella ilman tavoitteita, päämääriä tai ilman saavuttamisen halua. Aloittaessani ashtangajoogan halusin olla venyvämpi ja elegantimpi jooga-asennoissa. Halusin myös tulla paremmaksi versioksi omasta itsestäni. Halusin kasvaa henkisesti. Tunsin kuitenkin kuinka jotain liikahti sisälläni. Ehkä sitä voisi parhaiten kuvailla sana energia. Se oli kokemus, jota en osannut järjellä tai oikeilla sanavalinnoilla selittää.

Hiljalleen aloin ymmärtää, etteivät odotukseni ja toiveeni joogaharjoitukseni suhteen vie minua minnekkään, varsinkaan eteenpäin. Odotukseni ja olettamukseni oikeastaan jarruttivat minua oppimasta mitä jooga on. Siis mitä se nimenomaan minulle on. Mielen halusta määrittää on päästettävä irti ja uskallettava kokea mitä jooga. En tiedä oikeastaan olenko koskaan joogan tilaa kokenut. Ehkä olen, ehkä en. En halua ajatella sitä, sillä mieli riehaantuu kuvittelemaan kaikkea suurta.

Itse koin tärkeäksi ymmärtää sen, ettei joogan harjoittaminen välttämättä muutakaan elämässä yhtään mitään. Samaan aikaan on hyvä olla auki sille mahdollisuudelle, että joogan harjoittaminen voi muuttaa elämässä kaiken. Emme koskaan voi tietää mitä tapahtuu tai ei tapahdu, voimme olla silti avoinna.

Siksi hyväksyntä on tärkeää. Hyväksyä itsensä ja oma elämänsä juuri sellaisena kuin se on.  

 

 

 

perjantai, 3. helmikuu 2017

Jooga alkaa kun

Jooga alkaa, kun meillä ei enää ole tarvetta luokitella tai määritellä joogaa.

Jooga alkaa, kun ymmärrämme sen olevan sekä menetelmä että olemisen tilaa. Jooga alkaa, kun näemme kanssajoogien kulkevan omanlaistansa polkua. Joogassa ei voi kilpailla. Voimme toki kiirehtiä, mutta saamme sitten kärsiä sen seurauksista.

Jooga alkaa, kun voimme päästää irti mielikuvastamme siitä millaisia meidän pitäisi joogeina olla. Meidän ei tarvitse selitellä itseämme tai sitä miksi harjoitamme valitsemallamme perinteellä.

Jooga alkaa, kun ymmärrämme sen että tuskin kukaan todellisuudessa tietää mitä jooga on. Voimme yrittää selittää sitä, mutta voimme ymmärtää sen vain oman henkilökohtaisen kokemuksemme kautta. 

Jooga alkaa, kun ymmärrämme mikä olemassaolon taso sisällämme kaipaa ja tarvitsee joogaa. Kuka tarvitsee vastaukset niihin kysymyksiin, joita olemassaolomme herättää? Ego se ei ole. ;)

PS. Ei hätää, ei kaikki mun kirjoitukset tämmöisiä tule olemaan!