Ashtangajoogaa voi opiskella ilman tavoitteita, päämääriä tai ilman saavuttamisen halua. Aloittaessani ashtangajoogan halusin olla venyvämpi ja elegantimpi jooga-asennoissa. Halusin myös tulla paremmaksi versioksi omasta itsestäni. Halusin kasvaa henkisesti. Tunsin kuitenkin kuinka jotain liikahti sisälläni. Ehkä sitä voisi parhaiten kuvailla sana energia. Se oli kokemus, jota en osannut järjellä tai oikeilla sanavalinnoilla selittää.

Hiljalleen aloin ymmärtää, etteivät odotukseni ja toiveeni joogaharjoitukseni suhteen vie minua minnekkään, varsinkaan eteenpäin. Odotukseni ja olettamukseni oikeastaan jarruttivat minua oppimasta mitä jooga on. Siis mitä se nimenomaan minulle on. Mielen halusta määrittää on päästettävä irti ja uskallettava kokea mitä jooga. En tiedä oikeastaan olenko koskaan joogan tilaa kokenut. Ehkä olen, ehkä en. En halua ajatella sitä, sillä mieli riehaantuu kuvittelemaan kaikkea suurta.

Itse koin tärkeäksi ymmärtää sen, ettei joogan harjoittaminen välttämättä muutakaan elämässä yhtään mitään. Samaan aikaan on hyvä olla auki sille mahdollisuudelle, että joogan harjoittaminen voi muuttaa elämässä kaiken. Emme koskaan voi tietää mitä tapahtuu tai ei tapahdu, voimme olla silti avoinna.

Siksi hyväksyntä on tärkeää. Hyväksyä itsensä ja oma elämänsä juuri sellaisena kuin se on.